Rakkaudentunnustus

Kenenkäänhän ei tarvitse ulkopuolisten edessä eikä vieraiden läsnäollessa rakkaudentunnustuksia esittää missään tilanteessa. Romantikkona haluan uskoa, että jokainen joka alttarille astelee tekee sen rakkaudesta, eikä kenenkään tarvitse vihkiseremoniassa erillisiä rakkaudentunnustuksia kuulla, että tämän uskoo. Haluaisin silti kovasti tälläiset pienet rakkaudentunnustukset vihkimiseemme sisällyttää. Ei tarvitsisi mitään puheita pitää, vaan muutama kaunis lause, ne oikeasti mietityt sanat, jotka haluaisi toiselle juuri sillä hetkellä alttarilla seisoessa sanoa. Ihanan romanttista! Mutta ei. Sulhaseni ei tätä halua. Kuulemma voimme rakkaudentunnustukset kertoa ihan kaksistaan ollessa, eikä niitä koko kirkolle tarvitse kertoa. Niin, juurikin näinhän se periaatteessa on. Mutta mihin jäi se romanttisuus?!

Kuva Pinterestistä.

En kuitenkaan lannistu, romantiikkaa on saatava. Rakkauskirjeet ovat myös ihana vaihtoehto. Kirjoittaisimme ennakkoon toisillemme kirjeet. Mietteitä toisistamme, yhteiselosta, häistä, tulevaisuudesta, mistä vaan. Nämä kirjeet sitten vaihtaisimme ja voisimme lukea ne joko hääaamuna ennen vihkimistä tai kaikessa rauhassa häitä seuraavana aamuna. Hääaamuna olisi ihana saada luettavaksi tällainen kirje, tosin voi olla, että siinä jännityksen sekaisissa tunteissa liikutuksesta ei tulisi loppua. Itku ei varmasti olisi sen vähäisempää häitä seuraavanakaan aamuna, mutta avioliiton aloittaminen näillä rakkaudentunnustuksilla on ideana vain aivan ihana! Sulhaseni suostuikin rakkauskirjeiden kirjoittamiseen ja piti sitä jopa "ihan hyvänä ideana". Aina ne miehet osaa kyllä yllättää.. ;)