Olemme joskus mieheni kanssa puhuneet siitä, miten sattumaa "sen oikean" kohtaaminen elämässä onkaan. Jos miettii montako ihmistä tapaat päivän aikana, viikon aikana, saati sitten kuukausitasolla. Miten niistä tapaamistasi ihmisistä valitset sen, kenen kanssa jatkat juttua sitä kuuluisaa small talkia pidemmälle? Romantikkona haluan uskoa kohtaloon ja siihen, että se määrää ihmisen olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tietenkään tätä ei voi kaikkiin asioihin soveltaa, mutta rakkauden suhteen haluan tähän sokeastikin uskoa! :)
Asia, johon kiinnitin melkeimpä ensimmäisenä miehessäni huomiota oli huumorintaju. Se, ettei elämä ollut aina niin vakavaa, ja väsyneenä vaikeassakin paikassa pystyi nostamaan omat ja ympärillä olevienkin suupielet ylöspäin. Tämä piirre on yhä tänäpäivänäkin asia, jota hänessä arvostan. Kun arki on rankkaa ja turhauttaa niin paljon, että melkein itkettää, on välillä kiva kääntää asia huumoriksi, repiä arkeen sarkastista iloa ja nauraa yhdessä vedet silmissä.
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Vaikka olemme mieheni kanssa toisaalta hyvinkin erilaisia, olemme oppineet aika hyväksi tiimiksi vuosien varrella. Osaamme kompata toisiamme oikeissa tilanteissa ja luoda toiseen uskoa, jos sitä itsellä ei juuri silloin ole. Olemme myös oppineet milloin toinen tarvitsee omaa aikaa. Ehkä parasta pitkissä suhteissa onkin se, että osaa lukea toisen ajatuksia jo ilmeistä tai vähintäänkin puolikkaasta sanasta.
Tiedättekö, minusta on ihanaa, että vierellä on joku, jonka kanssa voi tarpeen mukaan
haistattaa elämälle, kääntää joskus yhteistuumin selän eteen tuleville
lantakuormille ja kulkea kiroten käsi kädessä odottaen aurinkoisempaa
huomenta.
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa yli kuusi vuotta. Varmaan turhaa väittää, että matkamme olisi aivan mutkaton ollut. Nämä vuodet ovat sisältäneet niin iloa kuin nauruakin, mutta emme ole välttyneet törmäyksiltä emmekä yhteenotoiltakaan. Hyvä niin, sillä olemme näistä aina jotain oppineet ja pystyneet kasvamaan parina entistä enemmän. Tähän reiluun kuuteen vuoteen on elämä kerennyt näyttämään meille monia puolia; olemme saaneet kokea hyvinkin erilaisia vaiheita yhdessä. Uskallan sanoa meidän tulleen tarpeeksi vahvoiksi avioliittoon, ja antamaan toisillemme lupauksen seista siinä vieressä niin ylä- kuin alamäessäkin! :)
Nyt kun aurinko alkaa pilkistelemään ja kevät lähestymään, voi hiljalleen alkaa tekemään konkreettisia hankintoja häitä ajatellen. Olen pähkäillyt kakun koristetta ja sen tarpeellisuutta. Perinteisestihän kakun päällä on ollut kakunkoriste, joka esittää hääparia. En tiedä onko tämä niinkään uusi ilmiö, mutta nyt saatavilla on myös paljon koristeita, jotka kuvaavat hääparia tai hääpäivää esittämättä suoranaisesti morsiusparia itseään. Minusta tälläiset koristeet ovat ihania, ja tuovat vaihtelua niihin perinteisiin "morsian ja sulhanen seisomassa vierekkäin" -muotteihin.
 |
| Kuva Pinterestistä. |
 |
| Kuva Etsystä. |
Tuo koriste voi olla enemmänkin symboli, joka kuvaa hääpäivän tunnelmaa tai sopii muuten vaan häiden teemaan. Myös kivoja humoristisia kakkukoristeita olen bongaillut myynnistä. Olen kuitenkin nyt ihastunut tälläisiin vähän erikoisempiin koristeisiin, jotka eivät kuvasta hahmoja, vaan viestittävät enemmän sanallisesti. Myös alapuolella olevassa kuvassa esiintyvät kauniisti muotoillut hääparin nimien etukirjaimet ovat todella upea koriste!
 |
| Kuva Etsystä. |
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Sytyttääkö enemmän perinteinen kakkukoriste vai herättääkö kuvien koristeet ihastelua? Minua nämä erilaiset koristeet houkuttavat, mutta katsonko viiden vuoden päästä, että mitäköhän olen tuotakin valintaa tehdessä ajatellut. Olisiko perinteisempi kuitenkin parempi, ettei tarvitsisi naureskella omille valinnoille jälkikäteen vai onko koriste ollenkaan tarpeellinen kakun päälle? Hmm.. En tiedä, ehkä tosiaan parempi harkita vielä muutama viikko! :)
Joskus kun pysähtyy mietiskelemään, niin elämä tuntuu oikeasti aika ihmeelliseltä. Kun kelaa omaa elämäänsä taaksepäin, pystyy yllättävän helposti muistelemaan elettyjä tilanteita ja palauttamaan nuo tunteineen ja miltei tuoksuineenkin mieleensä. Kun oikein mennyttä tarkastelee, niin pystyy huomaamaan, että kliseinen sanonta "kaikella on tarkoituksensa" toteutuu kyllä lähes poikkeuksetta. Jokaisella on varmasti ollut elämässään hetkiä, jolloin tuntuu, että elämä pysähtyy tähän tai vähintäänkin kaatuu niskaan ja kovaa. On myös hetkiä, jolloin on miettinyt omia valintoja ja niiden oikeellisuutta, tarpeellisuuttakin. Näin jälkikäteen voi vaan huomata, että juurikin nuo hetket iloineen ja suruineen, kaikki tehdyt ja tekemättömät valinnat ovat tuoneet minut tähän hetkeen.
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Jos nuo valinnat ovat muokanneet minun elämääni ja johdatelleet sitä omalla tavallaan, niin ovat ne myös suuresti muokanneet minua ihmisenä. Luulen, että olen oppinut tekemistäni valinnoista ja toivon, että olen kasvanut edes hiukan jokaisesta saamastani kolhusta. Vaikka sitä toivoisikin, että elämä kannattelisi silkkihansikoin, niin realistista on kai myöntää, että oppiakseen ja kehittyäkseen ihmisenä, täytyy elää valon lisäksi välillä myös varjossa.
"Elämä antaa, elämä ottaa" on myös aika fiksu sanonta. Olen huomannut, että juurikin se, että saat jotain hienoa elämääsi, tarkoittaa myöhemmin katseltuna usein sitä, että olet päästänyt jostain myös irti. Olkoon kyse sitten ok-duunista, josta irrottauduttua löytää unelmien työpaikan tai vaikkapa parisuhteesta, jonka katkerasti päätyttyä on myöhemmin löytänyt elämänsä onnen. Noina irrottautumisen hetkinä, kun "elämä ottaa", ei tietenkään kykene ajattelemaan eikä ennustamaan tulevaa, mitä mahdollista hyvää irrottautumisesta seuraa. Myöhemmin tarkasteltuna, hieman jo kauempaa katseltuna, pystyy näkemään yhteyksiä elämän ottamisen ja antamisen välillä.
 |
| Kuva Pinterestistä. |
En oikeastaan edes tiedä, mistä tälläinen aihe tuli mieleeni, enkä ainakaan enempää tiedä sitä, miksi rupesin tästä oikein kirjoittamaan. Ehkä sitä on jotenkin viime aikoina seesteytynyt ihmisenä ja tuntee, että on löytänyt oman paikkansa omassa elämässä? Tällä hetkellä elämästä löytyy sopivassa suhteessa töitä ja vapaa-aikaa, arkea ja juhlaa sekä tuttua ja vielä tuntematonta. Elämä on ihanaa tässä ja nyt, mutta tulevaisuudessa on myös mukavia asioita edessä, joita suunnittelee mielellään. Välillä vaan jotenkin havahtuu siihen, että on oikeasti hyvä olla nyt ja tässä.
Osittain olosuhteiden pakosta ja melkein huomaamattakin on tullut vietettyä pieni tauko blogista. Kerroinkin aikaisemmin, että tulen viettämään viikonlopun Helsingissä. Viikonloppu hujahtikin silmissä, ja niin harvoin tulee vietettyä tälläistä laatuaikaa, että täytyy myöntää, etten antanut ajatustakaan blogin suntaan. Nyt on kuitenkin ihana miniloma vietetty ja palattu arkeen uusin voimin!
Minulla on viime viikkojen ajan tunteet häitämme kohtaan olleet hyvin ristiriitaiset. Päällimmäisenä tunteena on kärsimättömyys siitä, että kesä tuntuu pakkasten paukkuessa vielä kovin etäiseltä. Aikaa ei voi jouduttaa, mutta miksi tuo heinäkuu ei vaan voisi tulla nopeammin?! Haluaisin niin kovasti jo saada elää tuon päivän, ja saada kokea kaiken niin innolla suunnitellun!
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Toisaalta taas tunnen välillä suurtakin epäuskoa. Ensinnäkin epäuskoa siitä, että oikeastiko minä olen nyt menossa naimisiin!? Minä pieni tyttö, joka olen aina haaveillut päivästä prinsessana, saan nyt elää tuon päivän muutamien kuukausien päästä. Välillä on niin vaikea uskoa, että näin oikeasti tapahtuu. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa, mutta toivottavasti joku saa tästä ajatuksestani kiinni.
Tuo epäusko heijastuu myös paljolti häiden järjestelyihin. To do -lista on vielä onnellisesti tekemättä, mutta voin vaan kuvitella mitä kaikkea on vielä tekemättä ja miten paljon töitä häiden eteen on vielä edessä. Jo tätä ajatellessa pieni paniikin tunne hiipii ajatuksiini! Tiedättekö tunteen, kun välillä vaan epäusko valtaa kaikken tähän järjestelyyn liittyvän?
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Olenkin päättänyt, että tässä kuussa tulemme skarppaamaan järjestelyjen suhteen! Haluan, että häiden suunnittelussa säilyy ilo ja into, enkä toivo yhtään ylimääräistä paniikkia päivämme suunnitteluun. Onneksi onnea on se, että aikaa on vielä hyvin jäljellä eikä mitään paniikkia ole (vielä) syntymässä. Kyllä meidän päivästä vielä hyvä tulee! :)
Olenkin täällä aikaisemminkin maininnut, että hääpäiväksi en ole miettinyt hankkivani mitään näyttävää korusettiä. Olen suunnitellut hääkampauksekseni jonkinlaista rentoa nutturaa, joten koruissa panostusta voisin miettiä korvakoruihin, ja tietenkin itse sormukseen. Korvikset saisivat olla yksinkertaiset, mutta kuitenkin riittävän näyttävät.
 |
| Kuva Etsystä. |
 |
| Kuva Etsystä. |
Selailin iltani kuluksi Etsyä korviksia silmällä pitäen. Löysinkin muutaman omaa silmää erityisesti miellyttävän mallin, jotka ovat tässä kuvituksena. Olen aika arka näissä nettitilauksissa, enkä ole aikaisemmin tuolta mitään tilannutkaan. Nämä ihanuudet ovat kuitenkin sen verran edullisia, että voisin tilaamista harkita vakavastikin.
 |
| Kuva Etsystä. |
 |
| Kuva Etsystä. |
 |
| Kuva Etsystä. |
Onko Etsy kellekään aikaisemmin tuttu? Miten tilaus on sujunut ja onko tuotteet olleet kuvien mukaiset? Olisin enemmän kuin kiitollinen avusta, jos jollain kokemusta tuolta tilaamisesta löytyisi. Mikäli rohkenen tilauksen tekemään, niin se saattaa olla menoa, sillä sen verran kaikkea ihanaa tuolta olen bongaillut.. ;)
Ajattelin kirjata ylös kuukausittain häihin asti asioita, joita olemme saaneet tehtyä / sovittua / tilattua. Näin on helpompi nähdä mitä kaikkea on saatu aikaiseksi ja mitä kaikkea pitäisi todellisuudessa vielä tehdä. Tänä iltana ajattelinkin tehdä myös konkreettisen listan asioista, jotka tulee tehdä ennen häitä. Ehkä näin sieltä listalta olisi sitten helppo (hahhah) poimia juttuja tehtäväksi, ja sitä mukaa saisi vetää ruksia niiden yli.
Jo vuoden 2014 puolella saimme päätettyä ja sovittua paljon tärkeitä asioita häihimme liittyen. Päätimme hääpäivämäärän, jonka jälkeen saimme varattua hääkirkon ja häiden juhlapaikan. Myös pitopalvelun ja bändin kanssa teimme sopimukset. Lisäksi ostin viime vuonna hääpukuni, joten sekin on jo löydettynä.
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Palataksemme tähän vuoden 2015 tammikuuhun, täytyy tunnustaa, ettei toteutusrintamalla ole suuria edistysaskeleita tapahtunut. Saattaa olla vielä muistissa, että minun vuoteni alkoi ihanissa merkissä, kun tammikuun alussa ostimme minulle pitkään etsityn ja viimein löytyneen sormuksen. Lisäksi tammikuun alkupuolella varmistui häidemme valokuvaaja, johon olemme erittäin tyytyväisiä.
 |
| Kuva Pinterestistä. |
Eli tammikuun saldo:
-Morsiammen vihkisormus
-Häiden valokuvaaja
Vaikkei tehtyjen asioiden lista kovasti tammikuun aikana kasvanutkaan, niin olen siihen silti erittäin tyytyväinen. Nuo kaksi asiaa pyörivät mielessäni ja aiheuttivat minulle muutamia turhia harmaita hiuksia. Nyt ne ovat kuitenkin hoidossa ja voi rueta hoitamaan muita (satoja!!) odottavia asioita! :)
