tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kontiolahden kotiseutukeskus häiden viettopaikkana

Kuten jo otsikostakin selviää, ajattelin hieman kirjoitella häidemme juhlapaikasta. Joensuussa ja lähiseuduilla ei ole jonoksi asti vuokrattavia, hyviä tiloja, joissa mahtuu järjestämään isommatkin häät. Kontiolahden kotiseutukeskus jakaantuu kahteen osaan; päätaloon sekä piharakennukseen, "navettaan". Piharakennus ei ole ikinä navettana toiminut, itse asiassa sitä on alunperin lähdetty rakentamaan kirkoksi. Vuokrata voi joko koko pihapiirin tai sitten jomman kumman rakennuksen erikeen. Me vuokrasimme vain piharakennuksen, jonka vuokra oli viikonlopun ajalta 600€. Päärakennuksen vuokra olisi tullut kustantamaan 400€ lisää. 

Kuva: Mai Mönkkönen

Paikka itsessään on mielettömän kaunis ja hyvin hoidettu ihanine maalaismaisemineen. Se ei tarvitse runsaita koristeluja, vaan on mielestäni juhlava sellaisenaan. Paikka on rauhallinen juhlien järjestämiseen, aivan naapurissa ei asutusta ole. Musiikkia saimme soittaa rauhassa aamuyön pikkutunneille. Rakennusten keskellä on isohko piha-alue, joka on hiekkapäällysteinen. Me pystytimme pihalle kaksi valkoista juhlatelttaa kalusteineen istumapaikkoja antamaan ja vieraita viihdyttämään. Toki nämä myös lisäsivät myös näkösuojaa entisestään. Piha on tarpeeksi iso, että siinä voi järjestää ohjelmaa ja esimerkiksi onnittelut maljan nostoineen tapahtuivat häissämme juurikin pihalla.

Kuva: Mai Mönkkönen

Kotiseutukeskuksen henkilökunta on erittäin ystävällistä. Yhteistyö heidän kanssaan oli helppoa ja hyvinkin joustavaa. Asiakkaana meitä todella kuunneltiin ja toiveitamme toteutettiin. Saimme avaimet käteen koristeluja ja valmistelu varten perjantaina aamupäivällä, ja sunnuntaina menimme suorittamaan juhlapaikan purkutöitä vasta iltapäivän puolella. Tästä iso peukku!

Kuva: Mai Mönkkönen

Meidän häissämme vieraita oli loppujen lopuksi noin 70 henkeä. Tämä määrä oli mielettömän hyvä piharakennuksen vierasmääräksi, näin vieraat saivat istua suht väljästi eikä heidän tarvinnut olla aivan kylki kylkeä vasten. Tällä vierasmäärällä tilaa jäi "takaosaan" myös meidän pöydälle sekä vapaalle alueelle, jossa ruokailun ja kahvien välissä esitettiin puheita ja muita esityksiä. Erilaisella pöytien järjestelyllä ja vieraiden istumapaikkoja tiivistämällä on tilaan saatu mahtumaan jopa 100 henkeä, mutta omalla kokemuksella tämä saattaa mennä jo hieman ahtaaksi, ainakin meidän makuumme.. Tanssien alkaessa raivasimme muutaman pöydän varaston puolelle, jolloin tanssitilaa 
tuli enemmän ja kaikki halukkaat mahtuivat mukaan pyörteisiin.

Kuva: Mai Mönkkönen
 
Juhlapaikan astiasto oli siisti ja kattava. Astiaston ja päärakennuksessa sijaitsevan pitokeittiön saa käyttöönsä erillisellä vuokralla, joka ei ole kyllä hinnalla pilattu (30€). Paikan päältä löytyy kaksi isoa kylmiötä ja yksi jääkaappi, joten ruokien ja juomien säilytys viileässä isommallekin porukalle on helppoa.

Kuva: Mai Mönkkönen

Voimme lämpimästi suositella Kontiolahden Kotiseutukeskusta juhlapaikkana! Etenkin kesällä paikka on todella kaunis, ja piharakennuksen puolikiviset seinät viilentävät juhlijoita kuumalla ilmalla. Toki kylmemmällä säällä kivien viileän hehku ei välttämättä ole niin toivottua.. Mikäli minun pitäisi järjestää häämme uudelleen, niin edelleenkin valitsisin ehdottomasti Kotiseutukeskuksen juhlapaikaksi!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Häämatkasuunnittelua

Päätimme jo alkuvuodesta, että jätämme suosiolla häämatkamme tarkemman suunnittelun ja varauksen häiden jälkeen tehtäväksi. Olimme varautuneet lähtemään häämatkallemme syyskuun alkupuolella. Häämatkakohteena Kreikka ei kuitenkaan tällä hetkellä juuri houkuttele, joten jouduimme tekemään uutta katsausta potentiaalisista kohteista. Näin ollen myös häämatkamme ajankohta tulee vaihtumaan todennäköisemmin joulukuulle.

Kuva finnmatkat.fi

Thaimaa nousi meidän kummankin mieleen ensimmäisenä vaihtoehtona, ja se itse asiassa olikin meidän alkuperäinen unelmahäämatkakohde, joka myöhemmin vaihtui olosuhteiden pakosta. Muita kiinnostavia kohteita, joita olemme tutkineet ovat esimerkiksi Kap Verde ja Mauritius. Jälkimmäinen taitaa tosin jäädä pois ihan puhtaasti budjettisyistä.. Kap Verde taas sinällään houkuttelisi minua, mutta voittaako se sitten Thaimaan..?

Kuva finnmatkat.fi

Thaimaassa houkuttelee auringon ja lämmön lisäksi kauniit maisemat ja erityisesti kulttuuri. Olemme kuulleet Thaimaasta niin paljon hyvää, että joissain vaiheessa elämää tuo kohde on itsekin koettava. Tokihan verrattain edulliset kustannukset paikan päällä houkuttelevat, turha sitä kait on kieltää. Ystävälliset ja asiakaspalveluhenkiset ihmisetkään ei varmasti lomaamme huonontaisi!

Kuva finnmatkat.fi

Mikäli jollain teillä lukijoilla on kokemusta Thaimaan matkailusta, niin olisin vinkeistä ja neuvoista enemmän kuin kiitollinen! Myös muista matkakohteista otamme mielellämme suosituksia vastaan! :)

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pöytien koristelu hääjuhlassamme

Ajattelin esitellä erillisessä kirjoituksessa hääjuhlan pöytien koristelua. Pöytien ulkonäkö on asia, jota mietin paljon ja jonka suunnitteluun käytin runsaasti aikaa. Halusin saada juhlatilasta juhlavan ja kutsuvan oloisen.

Suunnittelu kannattaa aloittaa kartoittamalla itse juhlapaikkaa. Se, minkä tyylinen juhlapaikka on, vaikuttaa suuresti pöytienkin koristeluun. Esimerkiksi vanhaan, rustiikkiseen ympäristöön ei välttämättä sovi ultramodernit tai muoviset koristeet. Valitsemalla sopivat koristeet, tuo ne samalla juhlapaikan parhaat puolet esille!


Halusin pöydistämme näyttävät, mutta samalla kuitenkin yksinkertaiset. Suuria korkeita kukka-asetelmia en halunnut pöytiin laittaa, sillä ne peittävät ikävästi näkyvyyttä ja estävät näin ihmisten seurustelua. Tokihan kukat ovat kauniita, mutta ne ovat myös yllättävän kalliita. Edullisempi ratkaisu ei olisi yhtään huonompi juttu;)


Korvasimme pöydissämme kukka-asetelmat hennoilla harsokukilla, joiden maljakkoina toimivat itse askartelemani lasipurkit. Nämä lasimaljakot toimivat siis myös pöytänumeroina, sillä pitsikoristelun päälle liimasin puunumerot pöydän numerojärjestyksen mukaisesti. Puunumerot spraymaalasin muuhun koristeluun sopivasti valkoiseksi. Numerot oli  liimattuna lasipurkkien kahdelle, vastakkaiselle puolelle pöytien löytämistä helpottamaan.



Pöytiin askartelin mieheni toiveesta infolaput. Lappusen toisella puolella oli liimattuna info hääjuhlan ohjelmasta. Vastakkaiselta puolelta taas oli luettavissa häämenu. Jokaisessa pöydässä oli infolappuja kaksi kappaletta, joko yksi kahta tai kolmea henkeä kohdin pöydän koosta riippuen. Tämä oli mielestäni sopiva määrä, jokainen vieras pääsi infoa lukemaan ilman odottelua.


Pöytien koristelun kruunu olivat urakoimamme pellavaiset lautasliinat. Solmimme lautasliinat juuttinaruruseteilla rennoiksi viuhkoiksi. Koska en halunnut mitään erillisiä paikkakortteja, tulostelin kauniille, jämäkälle paperille vieraiden nimet, ja pujottelimme nimikyltit kiinni lautasliinojen rusetteihin. Ihana yksityiskohta pöydissä! Kynttilätuikut ostin pöytiin paikallisesta sisustusliikkeestä Sarustiikasta. Nämäkin olivat kaunis lisä koristelussa.


Kaiken kaikkiaan pöytien koristelu oli mielestäni onnistunut. Ainut asia, jonka tekisin toisin olisi se, että varmistaisin liinoja vuokratessani niiden olevan tasaisen valkoiset ilman minkäänlaista kuviointia. Ei tuo liinojen hento kuviointi kattausta pilannut, mutta tasavalkoinen liina olisi näyttänyt mielestäni paremmalta. Liinojen kuvioinnista huolimatta olen edelleen super tyytyväinen pöytien ulkonäköön! Nyt vain sitten miettimään, mitä käyttöä keksisin yli 70 kappaleelle noita kauniita kynttilätuikkuja.. ;)

Ps. Ethän kopioi kuviani!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Vihkitilaisuus

Nyt olemme saaneet valokuvaajaltamme kaikki hääpäivämme kuvat. Voi että, miten ihanaa on kuvien avulla elää tuota päivää yhä uudelleen ja uudelleen. Ajattelin jakaa päiväämme muutamaan osioon, jotta ette aivan tukahdu kuvaähkyyn. Ensimmäisenä vuorossa on luonnollisestikin vihkitilaisuus, olkaa hyvät!



Vihkimisemme tapahtui Kontiolahden tunnelmallisessa vanhassa kirkossa. Itse kirkko oli kaunis ja antoi hyvän taustan upeille kuville. Tunnelma kirkossa oli alusta saakka onnellisen rauhallinen, ihanan rakkaudentäyteinen. Kirkossa meillä oli kaksi kuvaajaa paikalla. Toinen kuvaajista kuvasi lattiatasolla alttarin ympärillä ja toinen taas oli sijoittunut kirkon parvelle. Tämä toimi käytännössä paremmin kuin hyvin, sillä yhden kuvaajan ei tarvinnut juosta vihkitilaisuuden 
aikana ylös ja alas. Mai Mönkkösen lisäksi kirkossa toimi kuvaajana 
Samuli Kuittinen.


Ihme kyllä, en osaanut jännittää häitämme yhtään, en edes kirkon ovien avautumista odotellessamme. Päätin nauttia tuosta vihkihetkestä täysillä, ja elää siitä täysillä jokaisen sekuntin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että vihkitilaisuuden loputtua oli oli helpottunut. Ehkä sen voi hieman näistä kuvista aistiakin?! ;)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Sormukseni

Joku pidempään tekstejäni lukenut varmasti muistaakin, miten tuskaa sopivan vihkisormuksen löytäminen kohdallani oli. Lopultahan sormus löytyi Joensuun Kulta Nallesta Sandbergin edustajan avustuksella. Sen vain tietää, kun se oikea tulee kohdalle, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. 


Jottei kaikki menisi liian hyvin, niin jouduin etsimään loppukeväästä myös uuden kihlasormuksen katoamisepisodin jälkeen. Ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu löytää vihkisormukseeni paria. Sandbergilla olisi ollut sarjaan sopiva malli, mutta se oli mielestäni minun sormessani hivenen liian paksu vihkini rinnalle. Sandbergin toinen, ohuempirunkoinen malli taas oli liiankin ohut, tietenkin. Lopulta löysin Kohinoorin mallistosta silmääni miellyttävän sormuksen, joka mielestäni mätsää hyvin vihkini kanssa.



Häiden jälkeen vein vielä sormukset kultasepän käsittelyyn, jossa ne juotettiin sormusten alareunasta toisiinsa kiinni. Tällöin sormukset eivät pyöri "eri tahtia" sormessa ja ovat sen takia mielestäni paremmat käyttää. Juottamalla sormukset yhteen saatiin niistä siis "yksi" paksumpi sormus. Tämä pienentää hieman riskiä sormuksen tippumiseen,  
ei sekään huonompi juttu. 


Kaiken kaikkiaan olen äärettömän tyytyväinen sormusvalintoihini. Nämä vain tuntuvat juuri siltä kuin olen aina kuvitellut sormusten tuntuvankin. Ihan kuin ne olisivat olleet siinä sormessa aina täydentäen toinen toistaan. Nämä ovat minulle ne täydelliset! :)

torstai 9. heinäkuuta 2015

Esimakua häävalokuvista

Meidän häissämme valokuvaajana toimi joensuulainen Mai Mönkkönen. Löysimme hänet ihanien ystäviemme kautta viime hetken paniikissa, nämä etsintäkuulutukset saattaakin jotkut lukijat muistaa. Main kuvia katsellessamme meille oli heti selvää, että hänet haluamme kuvaamaan häämme. Kuvakulmat ja kuvien asettelut olivat juuri sitä, mistä olimme hääkuvaajasta haaveillessamme puhuneetkin. 

Kuva Mai Mönkkönen
Kuva Mai Mönkkönen.

Saimme jo alkuviikosta osan kuvista katseltavaksemme, ja en voi kun ihailla Main taitoja! Edes sanat eivät riitä kertomaan sitä, kuinka paljon pidämme hääpäivämme kuvista. En malttanut enää, vaan heti piti päästä teillekin näyttämään muutama otos esimakua antamaan. Eivätkö olekin ihania?! Huomioithan kuitenkin, ettet kopioi kuvia!

Kuva Mai Mönkkönen

Main kanssa yhteistyö oli helppoa ja luonnollista. Olemme mieheni kanssa kummatkin perussuomalaisia siinä mielessä, että kameran edessä oleminen on meille hieman vaivaannuttavaa. Mai sai kuvatessaan meidät rennoiksi, ainakin minulla oli koko ajan hyvä olo kuvia ottaessa. Kirkossa ja itse hääjuhlassa Main kuvaus oli huomaamatonta. En ymmärrä miten joku voikaan niin huomaamattomasti saada niin upeita kuvia aikaan! Uskomatonta!

Kuva Mai Mönkkönen
Kuva Mai Mönkkönen

Kuvat ovat ihania ja meidän kiitollisuudellemme ei löydy takarajaa. Voimme siis lämpimästi suositella häntä niin häävalokuvaukseen kuin muihinkin kuvaustehtäviin. Ainakin itse tiedämme keneen otamme yhteyttä, mikäli tarvetta valokuvaajalle myöhemminkin tulee!:)

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ne pellavaiset lautasliinat

Viimeksi kirjoittaessani kankaisista lautasliinoista ne taisivat olla vielä haaveilun tasolla. Pitkään mietin onko hommassa oikeasti mitään järkeä. Jos totta puhutaan, niin eihän siinä ole; vieraat saavat pyyhittyä huulien pielet ihan yhtä hyvin myös kertakäyttöisiin lautasliinoihin. Mutta. Joitakin asioita ei vaan voi ajatella järjellä, jos sydän sanoo toisin. Tiedätte kai tunteen?!

Tässä ne nyt ovat. Minun päähänpistoni. Täydellisiä ne eivät ole, sivut eivät ole tasaisen suoria, eikä liinojen joukosta varmaan löydy kahta täy-sin identtisen kokoista ja näköistä liinaa. Siltikin ne ovat aivan ihanat, jokaisen uurastukseen käytetyn tunnin arvoiset. Sellaisenaan juuri täydelliset meille!

Meidän pellavaiset lautasliinat!

Lautasliinojen tekeminen lähti konkreettisesti liikkeelle kankaiden etsinnällä. Halusin lautasliinoista nimenomaan 100%:sti pellavaisia, ja sitä tarjoavia liikkeitähän riittikin ihan mukavasti. Hintahaitari oli melko laaja, mutta niin on varmasti pellavan laatukin. Sen ainakin selvitellessäni opin, että kannattaa miettiä haluaako omasta pellavastaan pehmeää vai karheaa, tiheämpää vai hieman väljempää rakenteeltaan. Itse ostin pellavani Kangastukusta, jonka kanssa yhteistyö pelitti loistavasti. Henkilökunta oli erittäin asiantuntevaa ja asiakaspalvelu oli mitän mainiointa; voin suositella yritystä lämpimästi myös muille! Olin Kangastukkuun puhelimitse yhteydessä ja tilaukseni käsiteltiin pyynnöstäni kiireellisenä. Tilauksen tein torstaina ja muistaakseni tiistaina hain Matkahuollosta kankaat kotiin. Ei paha toimitusaika!

Kangasta lähdin työstämään leikkaamalla ensiksi yhtenäisen kangaspalan muutamien metrien kokoisiin paloihin, jotta sain kankaan pestyä pesukoneessa. Tätä vaihetta seurasi luonnollisesti silitys ja lautasliinojen kokoisten palojen leikkaus kankaasta. En todellakaan ole mikään käsityöihminen ja voinkin todeta, ettei pellava ole mitään helpointa materiaalia työstää. Ompeluvaihetta helpottamaan kanttasin lautasliinojen reunat silitysraudalla kaksinkertaisesti. Näin reunoista saatiin myös siistit. Tästä eteenpäin toinen kaasoistani ja nykyinen anoppini helpottivat urakkaani ja ompelivat lautasliinat valmiiksi. Käsitöiden suhteen kädettömänä ihmisenä myönnän, että en tiedä olisinko tuota ompeluvaihetta pystynyt itse toteuttamaan. Tai jos olisin siihen pystynyt, niin jälki ei varmasti olisi ollut yhtä siistiä kuin mitä näiden kahden taitajan käsissä syntyi. 



Summa summarum. Pellavaiset lautasliinat olivat ja ovat edelleenkin minusta aivan tajuttoman ihanat! Ne toivat kattaukseen arvokkuutta ja olivat piste iin päällä. Rehellisesti täytyy kuitenkin sanoa, että homma niiden eteen oli valtava. Jos nyt tietäisin tuon työn määrän, niin en tiedä olisinko moiseen ryhtynyt. Laskeskelin jossain vaiheessa, että jo minulla itselläni meni lautasliinojen kanssa painiessa noin 16 tuntia aikaa. Tähän ei siis kuulunut ompelutyö eikä sen jälkeiset pesut ja silitykset, jotka kaasoni ja anoppini hoitivat. Toisaalta, ilman työtä ei tule myöskään tulosta, joten kyllä nämä taisivat olla kaiken vaivan arvoiset!:)

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Rouvan terveiset

Viime lauantai oli ehkäpä elämäni onnellisin päivä! En ole varmaan ikinä hymyillyt niin paljon kuin tuona päivänä tein. Huh, on nuissa häissä vaan jotain todella maagista!:)

Kerron hääpäivästä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, kunhan saamme kuvaajalta kuvat käyttöömme. Noin yleisesti sanottuna päivä meni muutamia yksittäisiä asioita lukuun ottamatta erittäin hyvin ja ahkera suunnittelu sekä kova työ häiden eteen näkyi. Aika kliseistä, mutta täytynee allekirjoittaa jo turhankin kulunut sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". 

Kuva Pinterestistä.

Hääpäivästä päällimmäisenä tunteena jäi onnellisuus tuosta vierellä olevasta miehestäni. Kyllä se vaan niin on, että vaikka puitteet olivat mitä mainioimmat ja yksityiskohdat toinen toistaan ihanammat, niin paras asia häissä oli ehdottomasti tuo naimisiin meno, virallinen sitoutuminen toisiimme. Ehkä saatan olla hieman romantikko, mutta se hetki on vaan niin hieno, kun kuuntelee alttarilla toisen lausuvan tahdon-sanan sinua silmiin katsoen. Ehdottomasti elämäni hienoimpia hetkiä! :)

Lupaan parantaa tapani ja kirjoitella nyt hieman tiiviimmiin hääpäivämme kulusta, kun itse juhlat ja sen valmisteluihin liittyvät kiireet ovat takana päin. Taidankin seuraavaksi alkaa kuvaamaan teille katseltavaksi jotain valkokultaista ja kiiltävää.. ;)