Onnen kyyneleet

Olen todellinen romantikko. Ja itkupilli. En varmasti ole nähnyt viimeisen viiden vuoden aikana yhtään vihkitoimitusta kuivin silmin. Oli kyse sitten tutun tai televisiosta katsottuna tuntemattoman häistä, niin aina pitää pikkuisen tirauttaa onnen kyyneleitä toisen puolesta. Ei siis mikään kaikista paras yhdistelmä omia häitä ajatellen. Onneksi voinen lohduttautua sillä, että varmasti vähintään joka kolmas morsian painii samojen ongelmien kanssa?

Mikä niissä häissä ihan oikeasti niin itkettääkin? Eikös se ole lähinnä iloinen päivä, josta pitäisi iloita ja olla onnellinen? Onhan se nyt oikeesti vähän tyhmääkin itkeä tuona varmasti yhtenä elämän onnellisempana päivänä!

Kuva Pinterestistä.

Totta kai häät itkettävät, koska ne ovat tunnelmaltaan ainutlaatuiset juhlat. Monesti vuosienkin suunnittelu, odotus ja unelmat saadaan elää ja kokea tuona yhtenä päivänä. Koko vihkitilaisuuden ajan odotettavat pienet, mutta niin suuret sanat jännittyneenä toinen toiselle sanottuna, luovat jo itsestään tunnelmasta intensiivinen. Kun tunnetta on pelissä paljon, niin harvoin silloin kait kyyneleiltäkään pystytään välttymään?!

Herkistyminen hääpäivänä on luonnollista, mutta kaikkia meikkejä en haluaisi poskilleni valuttaa. Vinkkejä tähän minun täytyy rueta keräämään jo hyvissä ajoin, näitä otankin mielelläni vastaan! :)