Kärsimättömyys

Osittain olosuhteiden pakosta ja melkein huomaamattakin on tullut vietettyä pieni tauko blogista. Kerroinkin aikaisemmin, että tulen viettämään viikonlopun Helsingissä. Viikonloppu hujahtikin silmissä, ja niin harvoin tulee vietettyä tälläistä laatuaikaa, että täytyy myöntää, etten antanut ajatustakaan blogin suntaan. Nyt on kuitenkin ihana miniloma vietetty ja palattu arkeen uusin voimin!

Minulla on viime viikkojen ajan tunteet häitämme kohtaan olleet hyvin ristiriitaiset. Päällimmäisenä tunteena on kärsimättömyys siitä, että kesä tuntuu pakkasten paukkuessa vielä kovin etäiseltä. Aikaa ei voi jouduttaa, mutta miksi tuo heinäkuu ei vaan voisi tulla nopeammin?! Haluaisin niin kovasti jo saada elää tuon päivän, ja saada kokea kaiken niin innolla suunnitellun!

Kuva Pinterestistä.

Toisaalta taas tunnen välillä suurtakin epäuskoa. Ensinnäkin epäuskoa siitä, että oikeastiko minä olen nyt menossa naimisiin!? Minä pieni tyttö, joka olen aina haaveillut päivästä prinsessana, saan nyt elää tuon päivän muutamien kuukausien päästä. Välillä on niin vaikea uskoa, että näin oikeasti tapahtuu. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa, mutta toivottavasti joku saa tästä ajatuksestani kiinni.

Tuo epäusko heijastuu myös paljolti häiden järjestelyihin. To do -lista on vielä onnellisesti tekemättä, mutta voin vaan kuvitella mitä kaikkea on vielä tekemättä ja miten paljon töitä häiden eteen on vielä edessä. Jo tätä ajatellessa pieni paniikin tunne hiipii ajatuksiini! Tiedättekö tunteen, kun välillä vaan epäusko valtaa kaikken tähän järjestelyyn liittyvän?

Kuva Pinterestistä.

Olenkin päättänyt, että tässä kuussa tulemme skarppaamaan järjestelyjen suhteen! Haluan, että häiden suunnittelussa säilyy ilo ja into, enkä toivo yhtään ylimääräistä paniikkia päivämme suunnitteluun. Onneksi onnea on se, että aikaa on vielä hyvin jäljellä eikä mitään paniikkia ole (vielä) syntymässä. Kyllä meidän päivästä vielä hyvä tulee! :)