Ajatuksia onnellisuudesta

Joskus kun pysähtyy mietiskelemään, niin elämä tuntuu oikeasti aika ihmeelliseltä. Kun kelaa omaa elämäänsä taaksepäin, pystyy yllättävän helposti muistelemaan elettyjä tilanteita ja palauttamaan nuo tunteineen ja miltei tuoksuineenkin mieleensä. Kun oikein mennyttä tarkastelee, niin pystyy huomaamaan, että kliseinen sanonta "kaikella on tarkoituksensa" toteutuu kyllä lähes poikkeuksetta. Jokaisella on varmasti ollut elämässään hetkiä, jolloin tuntuu, että elämä pysähtyy tähän tai vähintäänkin kaatuu niskaan ja kovaa. On myös hetkiä, jolloin on miettinyt omia valintoja ja niiden oikeellisuutta, tarpeellisuuttakin. Näin jälkikäteen voi vaan huomata, että juurikin nuo hetket iloineen ja suruineen, kaikki tehdyt ja tekemättömät valinnat ovat tuoneet minut tähän hetkeen. 

Kuva Pinterestistä.

Jos nuo valinnat ovat muokanneet minun elämääni ja johdatelleet sitä omalla tavallaan, niin ovat ne myös suuresti muokanneet minua ihmisenä. Luulen, että olen oppinut tekemistäni valinnoista ja toivon, että olen kasvanut edes hiukan jokaisesta saamastani kolhusta. Vaikka sitä toivoisikin, että elämä kannattelisi silkkihansikoin, niin realistista on kai myöntää, että oppiakseen ja kehittyäkseen ihmisenä, täytyy elää valon lisäksi välillä myös varjossa.

"Elämä antaa, elämä ottaa" on myös aika fiksu sanonta. Olen huomannut, että juurikin se, että saat jotain hienoa elämääsi, tarkoittaa myöhemmin katseltuna usein sitä, että olet päästänyt jostain myös irti. Olkoon kyse sitten ok-duunista, josta irrottauduttua löytää unelmien työpaikan tai vaikkapa parisuhteesta, jonka katkerasti päätyttyä on myöhemmin löytänyt elämänsä onnen. Noina irrottautumisen hetkinä, kun "elämä ottaa", ei tietenkään kykene ajattelemaan eikä ennustamaan tulevaa, mitä mahdollista hyvää irrottautumisesta seuraa. Myöhemmin tarkasteltuna, hieman jo kauempaa katseltuna, pystyy näkemään yhteyksiä elämän ottamisen ja antamisen välillä. 

Kuva Pinterestistä.

En oikeastaan edes tiedä, mistä tälläinen aihe tuli mieleeni, enkä ainakaan enempää tiedä sitä, miksi rupesin tästä oikein kirjoittamaan. Ehkä sitä on jotenkin viime aikoina seesteytynyt ihmisenä ja tuntee, että on löytänyt oman paikkansa omassa elämässä? Tällä hetkellä elämästä löytyy sopivassa suhteessa töitä ja vapaa-aikaa, arkea ja juhlaa sekä tuttua ja vielä tuntematonta. Elämä on ihanaa tässä ja nyt, mutta tulevaisuudessa on myös mukavia asioita edessä, joita suunnittelee mielellään. Välillä vaan jotenkin havahtuu siihen, että on oikeasti hyvä olla nyt ja tässä.