torstai 26. helmikuuta 2015

Minun mieheni

Olemme joskus mieheni kanssa puhuneet siitä, miten sattumaa "sen oikean" kohtaaminen elämässä onkaan. Jos miettii montako ihmistä tapaat päivän aikana, viikon aikana, saati sitten kuukausitasolla. Miten niistä tapaamistasi ihmisistä valitset sen, kenen kanssa jatkat juttua sitä kuuluisaa small talkia pidemmälle? Romantikkona haluan uskoa kohtaloon ja siihen, että se määrää ihmisen olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tietenkään tätä ei voi kaikkiin asioihin soveltaa, mutta rakkauden suhteen haluan tähän sokeastikin uskoa! :)

Asia, johon kiinnitin melkeimpä ensimmäisenä miehessäni huomiota oli huumorintaju. Se, ettei elämä ollut aina niin vakavaa, ja väsyneenä vaikeassakin paikassa pystyi nostamaan omat ja ympärillä olevienkin suupielet ylöspäin. Tämä piirre on yhä tänäpäivänäkin asia, jota hänessä arvostan. Kun arki on rankkaa ja turhauttaa niin paljon, että melkein itkettää, on välillä kiva kääntää asia huumoriksi, repiä arkeen sarkastista iloa ja nauraa yhdessä vedet silmissä.

Kuva Pinterestistä.

Vaikka olemme mieheni kanssa toisaalta hyvinkin erilaisia, olemme oppineet aika hyväksi tiimiksi vuosien varrella. Osaamme kompata toisiamme oikeissa tilanteissa ja luoda toiseen uskoa, jos sitä itsellä ei juuri silloin ole. Olemme myös oppineet milloin toinen tarvitsee omaa aikaa. Ehkä parasta pitkissä suhteissa onkin se, että osaa lukea toisen ajatuksia jo ilmeistä tai vähintäänkin puolikkaasta sanasta.

Tiedättekö, minusta on ihanaa, että vierellä on joku, jonka kanssa voi tarpeen mukaan haistattaa elämälle, kääntää joskus yhteistuumin selän eteen tuleville lantakuormille ja kulkea kiroten käsi kädessä odottaen aurinkoisempaa huomenta. 

Kuva Pinterestistä.

Olemme seurustelleet mieheni kanssa yli kuusi vuotta. Varmaan turhaa väittää, että matkamme olisi aivan mutkaton ollut. Nämä vuodet ovat sisältäneet niin iloa kuin nauruakin, mutta emme ole välttyneet törmäyksiltä emmekä yhteenotoiltakaan. Hyvä niin, sillä olemme näistä aina jotain oppineet ja pystyneet kasvamaan parina entistä enemmän. Tähän reiluun kuuteen vuoteen on elämä kerennyt näyttämään meille monia puolia; olemme saaneet kokea hyvinkin erilaisia vaiheita yhdessä. Uskallan sanoa meidän tulleen tarpeeksi vahvoiksi avioliittoon, ja antamaan toisillemme lupauksen seista siinä vieressä niin ylä- kuin alamäessäkin! :)

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti. Tällaista on niin mukava lukea. Kaikkea hyvää teille yhteisellä matkallanne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus on kyllä mukava pysähtyä arjessa miettimään miten hyvin asiat oikeasti ovatkaan ja miten onnekas on, kun saa elää oman miehensä rinnalla! :)

      Poista