Menetetty

Muistan vieläkin elävästi sen hetken, kun löysin täydellisen sormuksen. Sormus oli juurikin sellainen kuin kuvittelin sen aina olevan. Se oli valkokultainen ja kapea. Siinä oli pitkä rivi timantteja, jotka toivat sormukseen hehkua, naisellisuuttakin. Olin niin mykistynyt siitä kauneudesta, että en oikeasti halunnut edes katsella muita. Siinä se on, minun kihlasormukseni!

Minun <3

Tiedättekö sen tunteen, kun hävität jotain sinulle todella tärkeää? Ei varmasti tarvitse edes ääneen sanoa, mitä minä olen hävittänyt. Kyllä, sormukseni. Enempää asiaa spekuloimatta voin vain todeta, että onneksi meillä on hyvät vakuutukset ja saan uuden kadotetun tilalle. Eihän se ikinä sama sormus ole, eikä se tule sitä samaa tunnetta koskaan saamaan, mutta saan kuitenkin uuden tilalle. Pitää olla onnellinen siitäkin!

Myöhäisenä uuden vuoden lupauksena lupaan olla huolellisempi jatkossa. Vinkki vitosena toisille morsiammille ja miksei kelle tahansa; pienennyttäkää sormuksenne ennen kuin on liian myöhäistä!

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti se on teille ollut parempi kuin omani! :)