Ne pellavaiset lautasliinat

Viimeksi kirjoittaessani kankaisista lautasliinoista ne taisivat olla vielä haaveilun tasolla. Pitkään mietin onko hommassa oikeasti mitään järkeä. Jos totta puhutaan, niin eihän siinä ole; vieraat saavat pyyhittyä huulien pielet ihan yhtä hyvin myös kertakäyttöisiin lautasliinoihin. Mutta. Joitakin asioita ei vaan voi ajatella järjellä, jos sydän sanoo toisin. Tiedätte kai tunteen?!

Tässä ne nyt ovat. Minun päähänpistoni. Täydellisiä ne eivät ole, sivut eivät ole tasaisen suoria, eikä liinojen joukosta varmaan löydy kahta täy-sin identtisen kokoista ja näköistä liinaa. Siltikin ne ovat aivan ihanat, jokaisen uurastukseen käytetyn tunnin arvoiset. Sellaisenaan juuri täydelliset meille!

Meidän pellavaiset lautasliinat!

Lautasliinojen tekeminen lähti konkreettisesti liikkeelle kankaiden etsinnällä. Halusin lautasliinoista nimenomaan 100%:sti pellavaisia, ja sitä tarjoavia liikkeitähän riittikin ihan mukavasti. Hintahaitari oli melko laaja, mutta niin on varmasti pellavan laatukin. Sen ainakin selvitellessäni opin, että kannattaa miettiä haluaako omasta pellavastaan pehmeää vai karheaa, tiheämpää vai hieman väljempää rakenteeltaan. Itse ostin pellavani Kangastukusta, jonka kanssa yhteistyö pelitti loistavasti. Henkilökunta oli erittäin asiantuntevaa ja asiakaspalvelu oli mitän mainiointa; voin suositella yritystä lämpimästi myös muille! Olin Kangastukkuun puhelimitse yhteydessä ja tilaukseni käsiteltiin pyynnöstäni kiireellisenä. Tilauksen tein torstaina ja muistaakseni tiistaina hain Matkahuollosta kankaat kotiin. Ei paha toimitusaika!

Kangasta lähdin työstämään leikkaamalla ensiksi yhtenäisen kangaspalan muutamien metrien kokoisiin paloihin, jotta sain kankaan pestyä pesukoneessa. Tätä vaihetta seurasi luonnollisesti silitys ja lautasliinojen kokoisten palojen leikkaus kankaasta. En todellakaan ole mikään käsityöihminen ja voinkin todeta, ettei pellava ole mitään helpointa materiaalia työstää. Ompeluvaihetta helpottamaan kanttasin lautasliinojen reunat silitysraudalla kaksinkertaisesti. Näin reunoista saatiin myös siistit. Tästä eteenpäin toinen kaasoistani ja nykyinen anoppini helpottivat urakkaani ja ompelivat lautasliinat valmiiksi. Käsitöiden suhteen kädettömänä ihmisenä myönnän, että en tiedä olisinko tuota ompeluvaihetta pystynyt itse toteuttamaan. Tai jos olisin siihen pystynyt, niin jälki ei varmasti olisi ollut yhtä siistiä kuin mitä näiden kahden taitajan käsissä syntyi. 

Summa summarum. Pellavaiset lautasliinat olivat ja ovat edelleenkin minusta aivan tajuttoman ihanat! Ne toivat kattaukseen arvokkuutta ja olivat piste iin päällä. Rehellisesti täytyy kuitenkin sanoa, että homma niiden eteen oli valtava. Jos nyt tietäisin tuon työn määrän, niin en tiedä olisinko moiseen ryhtynyt. Laskeskelin jossain vaiheessa, että jo minulla itselläni meni lautasliinojen kanssa painiessa noin 16 tuntia aikaa. Tähän ei siis kuulunut ompelutyö eikä sen jälkeiset pesut ja silitykset, jotka kaasoni ja anoppini hoitivat. Toisaalta, ilman työtä ei tule myöskään tulosta, joten kyllä nämä taisivat olla kaiken vaivan arvoiset!:)